Bio Rex la 16.10. klo 13
Toivo Särkkä, Yrjö Norta: Helmikuun manifesti (1939) (35mm)
Pääosissa: Regina Linnanheimo, Tauno Palo

"Musiikissa rakeiden ja lumimyrskyn ulvonta, joka katkeaa aivan äkkiä, niin että seuraava kuva saa sitä uhkaavamman merkityksen.

   Pobedonostsev: Venäjä on yksi ja jakamaton. Suomi tietäköön olevansa vain Venäjän rajamaakunta.

   Plehwe: Teidän keisarillinen majasteettinne. allekirjoitus manifestiin!

   Pobedonostsev: Heidän lakinsa - keisari on heidän lakinsa!"

(Käsikirjoitus, s. 11-12)

"--HELMIKUUN MANIFESTI oli Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen varsinainen suurelokuva. "Elokuva alkaa vuodesta 1807...ja jatkuu aina vapaussotaan saakka...Kokonaisuutena se antaa yhtäjaksoisen, vaikuttavan kuvauksen valtakuntamme synnystä ja kansakunnan tiestä itsenäisyyteen...Siinä missä yksilön kuvaus ei riitä mahduttamaan puitteisiinsa valtavaa aihetta, käyttää elokuvamme läpileikkausmaista, välähdyksenomaista perspektiivilyhennystekniikkaa", kertoi Särkkä SF-Uutisissa 4/1938. Elokuvaa varten pystytettiin joukko suuritöisiä ja vaikeita rakennelmia, mm. Viaporin kuninkaanportti Haagan studioalueelle. Itse studio muutettiin Pietarin Talvipalatsiksi mustine lattioineen, kultapäisine joonialaispilareineen, valtavine kaksoiskotkineen, empireportteineen, keisarin muotokuvineen ja neljän metrin korkuisine ovineen. Nämä mahtavat lavastukset olivat Ossi Elstelän käsialaa. Kasakkakohtauksissa senaatintorilla oli vapaaehtoisia avustajia paikalla kymmentuhatpäinen yleisöjoukko. Se oli vielä aikaa, jolloin kansa tuli filmaukseen pelkästään sanomalehti-ilmoituksen voimalla. Myös valmiista elokuvasta tuli todellinen yleisömenestys vuoden 1939 Suomessa: siitä otettiin heti alkuun 13 kopiota eli enemmän kuin mistään muusta suomalaisesta elokuvasta sitä ennen.--"
(Elokuva-arkisto: Kari Uusitalon (T. J. Särkkä, 1975) ja Kimmo Laineen (Lähikuva 1/1989) mukaan.)

"Helmikuun manifesti" -lapsilta kielletty
Monet arvoisat kansalaiset - lasten vanhemmat ja opettajat - ovat lausuneet meille ihmettelynsä siitä, että "Helmikuun manifesti" määrättiin lapsilta kielletyksi elokuvaksi. Kun tällaisia mielipiteen ilmaisuja on näkynyt tämänkin lehden palstoilla, sallittanee meidän p.o. elokuvan valmistajina lausua asiasta muutama sana.

   Tällainen määräys tuli meillekin täydellisenä yllätyksenä. Olimmehan halunneet luoda koko Suomen kansan elokuvan, joka ennen kaikkea kasvavalle nuorisolle näyttäisi isänmaan vaiheita ja opettaisi heitä ajattelemaan historiaamme oikealla tavalla. Meille oli siis suoranainen pettymys, kun lasten pääsy "Helmikuun manifestia" katsomaan kiellettiin. Selvä ja suora käsityksemme on, että tässä tapahtui erehdys. Monet ulkomaalaiset seikkailufilmit ovat varmasti sekä taiteellisesti että moraalisesti "Helmikuun manifestia" alempana, mutta kuitenkaan ne eivät aina ole joutuneet lapsilta kiellettyjen ryhmään. Ne taistelut ja väkivallantyöt, jotka "Helmikuun manifestissa" esitetään, ovat koristelematonta todellisuutta. Käsityksemme on, että kuta selvemmin nuorisomme oppii tajuamaan historiamme kertomat koettelemukset ja asemamme vaaranalaisuuden, sitä paremmin se kykenee täyttämään paikkansa kansakunnan palveluksessa. Suora totuus on tässä peruskysymyksessä nuorisonkin kannalta varmasti parempi kuin "kaunis valhe", johon perustuvia ulkomaisia filmejä meille liiankin usein tyrkytetään.

   Elokuvanvalmistajat ovat tietenkin niin itsekkäitä, että hekin etsivät kosketusta nuorisoon, sillä tästä joukostahan heidän tulevat katsojansa kasvavat. Ja he tahtovat saada nuorison filmiteatterien katsomoihin juuri silloin, kun kansallisia, vaikutukseltaan rakentavia suurelokuvia esitetään. Sillä ennen kaikkea tällaiset filmit suorittavat sitä myönteistä sosiaalista tehtävää, jonka piiriin lapsetkin kuuluvat.

   Rohkenemme sanoa, että suomalainen äänielokuva on lyhyenä olemassaoloaikanaan päässyt huomattaviin tuloksiin. Mutta taistelu filmistä ei sittenkään näytä loppuvan. Elokuvan on alinomaa käytävä sotaa, milloin mitäkin vihollista vastaan. Myönnämme, että tämänkertainen "vihollinen" ilmaantui hyvin odottamattomalta sivustalta, sieltä, missä uskoimme olevan vain asiamme taattuja ystäviä. Varmasti filmiviranomaisemme ovatkin ystäviämme, mutta nyt on tapahtunut vahingollinen erehdys. "Homeros on torkahtanut" väärällä hetkellä."
O/Y Suomen Filmiteollisuus (SF), T. J. Särkkä
(Helsingin Sanomat 25.2.1939)