Teoksessaan "Ihmisen ääni" (1978) Mika
Waltari sanoo, ettei hän koskaan
toivottanut kirjoilleen pitkää ikää, mutta
"olen käsittänyt kirjailijan tehtäväkseni ilmaista kirjoissani ja ainakin rivien välissä aavistuttaa mitä minä olen
tarkoittanut ja tarkoitan teoksillani vielä
sitten, kun olen tomua ja tuhkaa. Jos
onnistun herättämään nuoret aivot
ajattelemaan ja hehkumaan uuden maailman
luomiseksi, ilman sotia, aseita ja
väkivaltaa, silloin henkilökohtainen
kuolemani ja sen ajankohta on kokonaan
toisarvoinen".
